Vuosi alkoi pelikoneen päivityksellä. Vanha kone on jo yli neljä vuotta vanha ja pyörittää vielä vanhempaa XP:tä, jota kaikki uudet pelit eivät enää tue. Skyrim ja uusi Deus Ex toimivat siinä vielä ihan hyvin, kunhan detailit ruuvaa vähän alakanttiin.

Uudeksi koneeksi valikoitui Asus G75VW. Kyseessä on järeähkö pelikannettava, tai oikeastaan siirrettävä, koska ei tuota möhköä kovin mielellään mukana kanniskele. Harkitsin pöytäkonettakin joko valmiina pakettina tai edellisen koneen tapaan itse koottuna, mutta päädyin kuitenkin helpompaan ratkaisuun. Minulla oli pieniä ennakkoluuloja Windows 8:a kohtaan, mutta senkin kanssa on tullut toimeen ihan hyvin. Pelien kanssa ei ole ollut tähän mennessä minkäänlaisia yhteensopivuusongelmia.

Koneen tärkeimmät tekniset tiedot ovat:

Prosessori: Intel Core i7 3610QM 2.3 GHz
Näyttö: 17.3" FullHD (1920x1080) matta
Muisti: 8 GB
Näytönohjain: NVIDIA GTX 670M 3 GB
Kiintolevy: 750 GB SATA

Vielä pitäisi sille vanhalle koneelle keksiä jotain. Joutaisi kuulemma jo pois kokonaan, mutta kun en itse raaskisi vielä hävittää ihan käyttökelpoista konetta.

Tulipa vastaan uusi tuttavuus Linux-puolella ja sitä piti heti päästä kokeilemaan. Mageia on Mandrivan johdannainen ja sen saa ladattua CD- tai DVD-versioina osoitteesta www.mageia.org.

Asensin Mageian MacBookissa pyörivään VirtualBoxiin aika pitkälti oletusasetuksilla ja asennus sujui helposti. VirtualBoxin lisukkeiden asentemiseen piti hakea apua netistä ja se löytyikin Mageian omalta foorumilta. Pakettienhallinnan kautta piti asentaa make, syslinux-devel ja dkms ja sen jälkeen VB:n lisäosat asentuivat nätisti. Ääni alkoi kuulua, kun ääniasetuksista vaihtoi äänilähteen toiseksi. Laitoin vielä virtuaalikoneen asetuksista 3d-kiihdytyksen päälle ja pääsin kunnolla nauttimaan Gnome 3:sta.

Ubuntun Unityyn ja sivupalkkiin verrattuna Mageian sovellusvalikko on huomattavasti kätevämpi ja distro vaikuttaa muutenkin lupaavalta. Ubuntuun tottuneelle Mageiassa riittää vähäksi aikaa totuttelua ja opiskelemista eikä pakettienhallinnasta löytyvä sovellusvalikoima ole ihan yhtä kattava, mutta eiköhän tuollakin Java-kehitys onnistu.

Linux-asentelu Asus eee:n kanssa eteni niin pitkälle, että uusin Ubuntu piti saada kokonaan kiintolevylle. Sitä varten piti tietysti vaihtaa koneen levy, että esiasennettu Windows 7 sailyy tallessa. Näin jälkeenpäin ajatellen oli vikatikki lähteä ronkkimaan hentoisen koneen sisälmyksiä, sillä onnistuin sössimään emolevyltä yhden liittimen, jonka kautta kulkee dataa mm. kiintolevyltä ja äänikortilta prosessorin suuntaan. Koneessahan ei ole mitään luukkua kiintolevyn vaihtamista varten, vaan operaatio vaatii koko koneen avaamista ja näppäimistön irroittamista. Pienen korjailujumpan jälkeen kone kyllä lähti käyntiin, mutta äänilaitteita ei enää löytynyt yhtään. Linuxin asennuskaan ei sitten loppujen lopuksi onnistunut, koska koneessa on ilmeisesti joku vähemmän standardi SATA-hässäkkä tai sitten en vaan osannut käynnistää asennusta oikein.

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Koneen maallinen vaellus päättyi ja sen elintenluovutustestamentti pantiin täytäntöön. IMac sai gigan verran lisää muistia (1Gt+1Gt -> 2Gt+1Gt), vaimon MacBook sai puolestaan iMacista jääneen gigaisen muistin, joten sen muistimäärä kasvoi 1,5 gigaan. Asuksen 250-gigainen levy pääsi USB-kiintolevykoteloon ja hyötykäyttöön.

Ja viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisempänä, ostin Asuksen tilalle yhtä pienen, mutta monta kertaa tehokkaamman 11-tuumaisen MacBook Airin 4 gigan muistilla ja 128 gigan SSD-levyllä. Siinä pyörivät Windowsit ja Linuxit virtuaalikoneessa paremmin kuin Asuksessa ikinä.

Nyt kun pääsin Ubuntun kanssa vauhtiin, niin laitoin samalla vauhdilla vanhaan Packard Bellin kannettavaan uusimman Ubuntun (11.10). Asennus sujui ongelmitta ja kaikki toimi laakista. Muistaakseni tämän koneen kanssa on ollut aikaisemmin ongelmia äänipuolen kanssa, mutta sekin on näköjään korjaantunut.

Koneessa on ollut XP ja se on toiminut erilaisten laitteiden (digiboksi, kaukosäädin, RC-autojen nopeudensäätimet) ohjelmointi- ja säätökoneena. En siis halunnut jyrätä vanhaa levyä vaan vaihdoin tilalle laatikosta löytyneen 20-gigaisen kiintolevyn. Tuli ehkä vaan valittua hiukka liian hidas levy, koska käyttis tuntuu hiukan nahkealta. Levy toisaalta onkin vuonna 2001-2002 hommatusta läppäristä, joten uudempia ja nopeampiakin olisi varmaan tarjolla.

Kirjoitellaanpa pitkästä aikaa tänne, kun tuli taas pitkästä aikaa asennettua yhteen koneeseen Linux. Kone on jo jokunen aika sitten ostamani Asus eeePc 1101HA, jonka mukana tuli Windows 7 Home Premium. Seiska on tuolle pikkukoneelle ja sen Atom-prosessorille liian raskas, joten päätin jälleen kerran kokeilla Ubuntua. Aikaisemmat kokeilut ovat päättyneet siihen, että koneen näytönohjaimelle (GMA500) ei ole löytynyt kelvollisia ajureita eikä täyttä resoluutiota ole saanut käyttöön. Nyt löysin hyvät ohjeet ajurien asentamiseen. Tosin tuokin onnistuu vain hiukkasen vanhemman (10.10) Ubuntun kanssa.

Nyt on sitten Ubuntu asennettu pikkukoneelle ja kirjoittelen tätä blogimerkintää sillä. Asennus on tehty Wubin avulla, joten vanha Windows-asennus on tallella ja Linuxin saa helposti varmuuskopioitua tai vaikka poistettua kokonaan koneelta. En ihan vielä uskaltanut vetää asennusta Windowsin päälle, kun koneen mukana tullut palautuslevy vaatisi ulkoisen DVD-aseman käyttöä ja tuntuu muutenkin hiukan ahdistavalta ajatukselta. Ehkä jos tämä Ubuntu tuntuu pitemmän päälle paremmalta ratkaisulta, niin sitten voisi vaikka harkitakin ihan puhdasta asennusta. Tehojakin voisi saada vähän lisää, kun Linuxin ei tarvitse pyöriä virtuaalilevyllä Windowsin tiedostojärjestelmässä.